keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Curlingkuukaus?

Ohjataanko meitä sijaisvanhempia jo valmennuksessa curling-vanhemmiksi?
Vai onko se sääli omassa päässä joka ei tahtoisi lapsen kokevan enää mitään sellaista pahaa mitä on jo joutunut kokemaan, pieniäkin asioita?
Pahasti alkoholisoituneen perheen lapsen sijaiskotiin annetaan ohjeeksi hävittää kaikki alkoholiin liittyvä moneksi kuukaudeksi. Koska yksikin pullo saa lapsen tolaltaan. Eikö kuitenkin olisi parempi jos sijaisperheen isi tai äiti sen saunaoluensa joisi ihan niinkuin aina ennekin? Kun sijais lapsi muuttaa uuteen parheeseen ei hän uusiin vanhempiinsa luota oli siellä se olutpullo tai ei.. Jospa lapselle annettaisiinkin mahdollisuus oppia luottamaan sijaisvanhempiinsa saunaoluen kera. Opetettaisi heti terve tapa suhtautua alkoholiin eikä mentäisi ääripäästä toiseen.
Entäpä jos vauva on joutunut olemaan paljon yksin. Suositellaan että lasta ei jätettäisi hetkeksikään.... Onko se sitten hyväksi? Pitäisi riidellä rakentavasti, suuttumatta. Hihihihihihihihi!!! Kuka siihen aina pystyy :D En ainakaan minä..
Taas palaankin kuherruskuukauteen. Onko kuherruskuukaus curlingvanhemmuuskuukaus? Kuherruskuukaus loppuukin siihen kun sijaisvanhemmat tajuaa, että eihän tämä voi mennä näin!?! Sijaisvanhemmat on yleensä aika maalaisjärjellä varustettuja ihmisiä (ainakin kaikki ne jotka minä tunnen) ja heidän vanhemmuuteensa curlingkäytös ei mahdu.

Peikko on asunut nyt meillä puolivuotta. Meidän kuherruskuukaus on tainnut vihdoin alkaa. Peikko on hauska, aamulla jos lapset ja isi on herännyt ennen minua. Peikko kipasee luokseni kun kuulee minun heränneen ja ottaa käsi ojossa vastaan. Kättelee, kumartaa ja sanoo "PÄIÄÄ!" Kohtelias pikkuHerra.
Peikko istuu sylissä, suukottelee.
 Peikko ei reagoi tapaamisiin muuta kun valtavalla Riemulla! Kun tapaaminen päättyy, etsii hän kaikkien kengät ja huutaa ovelta "APPA" (heippa) ja sitten mennään. Se on siinä. Ei itkuja, poissaoloja, painajaisia, ei mitään.

NORMAALI leikkivä, naurava, kiukutteleva, nukkuva  LAPSI!

Mä vaan niin rakastan mun elämää!!! Se jaksaa minut yllättää päivittäin ihanuudellaan. Päivittäin se on kiitollisuuteni ansainnut. Elämä kantaa..

P.S Mä kuulen uuden talon kutsun...

torstai 7. kesäkuuta 2012

Uskon asioita

Olen aina ollut kiinostunut uskonnoista, en kuulu mihinkään kirkkoon tai lahkoon. Olen lukenut eri uskontoja käsitteleviä kirjoja, katsonut dokumentteja. Jokaisessa uskossa on omat hyvät puolensa, mutta mikään niistä ei tunnu kuitenkaan omalta. En pidä siitä että sanotaan miten pitää uskoa. Haluan löytää vastaukset itsestäni, en kirjoista. 
En tunne tarvetta kuulua mihinkään. Kuulun itselleni ja rakkailleni. Ei tarvitse maksaa kolehtia, eikä veroja. Voi valita itse haluamansa hyväntekeväisyyskohteen. Enkä myöskään tarvitse ketään itseni ja Jumalan väliin. Ja kun elää niin että ei ketään pyri loukkaamaan, luulen että se kelpaa pääsylipuksi taivaaseen. 

Maailmankaikkeus tietää kiinostukseni uskontoja kohtaan, pari viikkoa sitten katsoin dokumentin mormooneista. Nuoret miehet kertoivat lähtevänsä sanaansa levittämään kahdeksi vuodeksi venäjälle. Muistan itse yläasteeaikoina koulussamme vierailleet mormoonit ja ajattelin, että miksi ne ei oo meillä tulleet käymään? 

Ja kopkop, ketkäs tänään oven takana olikaan. Kaksi hoonosoomea puhuvaa kohteliasta nuorta miestä, kysymässä saisiko hetken kanssani keskustella. Sisälle eivät voineet tulla, koska heillä on sääntö, että jos mies ei ole kotona, he eivät saa ovesta sisään astua. Nappasin Peikon kainaloon ja mentiin ulos rupattelemaan. 
Näin se maailmankaikkeus toimii, jotain toivoo, se tapahtuu :D Mormooniksikaan en ryhtynyt jatkan omassa uskossani. 

Missä lie minun uusi auto... Olen sen jo tilannut ;)

Monen uskonoppien mukaan minun kohtalonani on ikuinen kadotus, he uskokoon niin, minä tiedän meneväni sinne mistä olen tullutkin. Oli se paikka ihan mikä vaan.

Mitäpä kuuluu Keijulle ja Peikolle. Hyvää!! Vaikka Keiju onkin ollut tänään vihainen, on vihannut veljeään ja minua. "KATO NYT SÄ VIHASTUTIT MUT!!!" huusi kiukkuKeiju minulle ja Peikkokin sai oman osansa.. "JOS TUUT LÄHEMMÄKSI SAAT LÄHTÖPASSIN JA PIERASEN!!" 
Minä yritin näyttää järkyttyneeltä, vaikka pikkusen nauratti :D 

5kk, 2vko ja 3 päivää meni siinä, että Peikko ujostelee. Ihan kunnolla. Itkien painui pikkuinen pää kaupassa olkaani vasten kun ujostus kävi ylitsevuotavan kamalaksi. Ei kärryihin suostunut enää ollenkaan :)

Mormoonit etsivät kirjastaan elämänsä tarkoitusta, heidän tehtäväänsä, sanoin heille, että minun ei tarvitse etsiä.

 Elämäni tehtävät tulevat luokseni etsimättä.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Peikon Häntä

Häntä alkaa vahvistumaan, Peikko kietoo itsensä sillä minuun tiukemmin ja tiukemmin. Hän roikkuu lahkeessa ja hokee "yii yii" vai että syliin :D Minut on opetettu jo hyväksi tulkiksi.  

Kirjaimet, 29 merkkiä, jotka ihminen asettelee haluamaansa järjestykseen. Piirtää ne paperille, näpyttelee koneelle tai suustansa ulos päästää. Niillä on mahtava voima. Ja usein ne peittää alleen kehon hienonhienon viestinnän. Niihin keräytyy uskomaton määrä tunteita. Näkyykö niistä myös sanojansa sielu. Kyllä, jos sen haluaa näyttää. 
Kun ihminen lukee tekstiä, ei hän jonkin ajan kuluttua muista lukemaansa, hän muistaa tunteen. Tunteen joka tarttui kirjaimista sydämeen. 

Olen usein huomannut, että mitä toivoo, se toteutuu. Välillä pitää ihan varoa mitä sanoo, koska se sopivan ajan tultua, tapahtuu. Entä jos se meneekin niin? Mitä toivoo ja todeksi ajattelee, se toteutuu. 
Kun sydän välittää käskyn, maailmankaikkeus hoitaa asian.

Kohta 6kk sijaisvanhemmuutta takana ja meillä menee todella hyvin. On ollut vaikeata, mutta kun tarrautuu hyviin hetkiin ja monistaa niitä mielessään, menettää huonot hetket voimansa. 
Viimesin Sossun vierailu päätyi sanoihin "Täällä teillähän tapahtuu jotain poikkeavaa" "tuutoroimaan uusia sijaisvanhempia" "puhumaan ihmisille" Siitä pidän kiinni, nuo asiat aion todeksi kuvitella, sitten ne tapahtuu. Milloin, sitä en tiedä, mutta ne tapahtuu. Sitten kun olen valmis. Sitten kun aakkoseni on oikeassa järjestyksessä.

Huostaanotoissa tarraudutaan negatiivisiin asioihin. Valmennuksessa vain ohimennen sanotaan että lapselle pitäisi kertoa bioista positiiviseen sävyyn ja yrittää kertoa asiosta joissa he ovat olivat hyviä. 

Kun sossut soittaa SITÄ puhelua, on esillä vain huonot ja pahat asiat, kirjaimet palvelevat ihan jotain muuta kuin hyvää. Ne kerrotaan absoluuttisena totuutena, ja sellaisena ne kuullaan. Minä talletin siitä puhelusta totuuteeni, vain sanat, pieni poika. Ja päätin että teen omia sanoja kunhan näen Peikon. 

Kun Peikon näin, tiesin, että ne sanat jotka olin kuullut eivät olleet totta. Totuus näkyi niissä silmissä. Ja se on minun totuuteni. Peikon totuus. Olkoon sossujen ja lääkärien totuus mikä tahansa. Nyt hekin jo uskovat minun totuuteeni ja minun sanoihini. 

Iloiseen, villiin, keskittymiskykyiseen, herkkään, tarkkaan, kiintyneeseen, ja terveeseen pieneen poikaan. Minun Peikkooni. Vahvahäntäiseen Peikkooni <3