torstai 11. lokakuuta 2012

Kehuja

Aina muistutetaan kun kasvatuksesta puhutaan, että lasta pitää muistaa kehua ja kunnioittaa. Miksi ei puhuta myös siitä, että itseään pitää myös kehua ja kunnioittaa?

Tunnen useita äitejä jotka ovat suunnattoman ylpeitä lapsistaan ja kehuvat heitä, mutta oman itsensä arvostaminen on ihan retuperällä. Kuinka kukaan voi sinua arvostaa, jos et itseäsi arvosta.

Lapset peilaavat meitä, seuraavat kaikkia liikkeitämmen ja välillä tuntuu, että lukevat ajatuksemmekin (Keiju ja Peikko on erityisen hyviä tässä). Kun arvostaa itseään, ja muistaa välillä ihan ääneen itseään kehua, oppivat lapsetkin niin tekemään. Suomalaisten vähättelevä tapa suhtautua itseensä on niiiin vanhanaikaista. Omakehu, paraskehu!!

Muista kun itselläni itsetunto hipoi lattialistoja, olin aina vaatimassa rakkaudentunnustuksia ja huomiota. Kunnes viimein tulin järkiini ja lopetin sen. Ja kas kummaa, kun lopetin vaatimisen niin elämäni helpottui kummasti. Taitaa tuo siippani minua rakastaa, vaikka ei sitä sohvalla hyppien ole maailmalle julistamassa, tai edes minulle toitottamassa. Tuskin se tässä sirkuksessa muuten kestäisi. Luulen kylläkin jos tulisin raskaaksi, niin se viimeistään pakkaisi laukkunsa ja hurauttaisi auringonlaskuun, palaamatta koskaan. Tai sitten ei :)

Taisin jo kerran itsekkin vastata kysymykseen "Mitä jos tulisit raskaaksi?" "Tekisin abortin!"  Hahahahah :D Eli en edes uskalla lopettaa toivomista raskaaksi tulemisesta, koska jos lopettaisin, tulisin raskaaksi. Eli tällä hetkellä tilanne on se, että perheeni on valmis. Lapset on tässä, kolmannen koiran vois kyllä ottaa. Mutta 2 lasta riittää!

Ja näiden lasten kanssa olen hyvä!! Tähän asti ja tällä hetkellä olen heille paras Äiti!

Yhtenä iltana kun olin vaihtamassa peikolle yöpukua. Peikko viuhtoi ja kikatteli, ajattelin sanovani hänelle, että laitetaan nyt vaatteet äkkiä ja sitten nukkumaan, koska huomenna on hoitopäivä. En sanonut tätä ääneen, koska Peikko sujautti salaman nopeasti kädet hihoihin ja hyppäsi lattialle ja huusi  "OITOON!! JEEEE!" Minä hämmästyneenä kysymään Ukkoarmaalta, että puhuinko jotain, en ollut puhunut. Hämmästyin hiukan enemmän kun katsoin Peikkoa, Peikko katsoi minua, Silmät suurina ja totisina, sormi suun edessä Peikko sanoi vain "Shhhh"

:D

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Ja hännät on solmittu yhteen!

Peikko on muuttanut omaan ISOJEN poikien sänkyyn. Alkuun ei Peikko uskaltanut hievahtaakkaan sängystä jos oli vähänkin pimeää. Aamullakin nousi vasta kun oli annettu lupa.

Sitä iloa ei kauaa kestänyt. Vaikka Peikon nosti 1000000 kertaa takaisin sänkyyn oli mahdoton sirkus käynnissä moooonta iltaa.
Muutamana yönä kun heräsin siihen, että ovenkahva kolahti ja pikkujalat töpsötteli ympäri yläkertaa. Ja kun meni laittamaan Peikkoa takaisin sänkyyn, istuikin jo sängyssä uhmakas PikkuPeikko joka vastasi nukkumaanmeno komentoon vaan,  Ä-ÄÄ!!
Pari yötä meni potkiva Peikko kainalossa.. ei hyvä.. Sotasuunitelman laadintaan!

Tuoli Peikon sängyn viereen ja siinä niin kauan, että Peikko todella nukahtaa. Eka ilta 2 tuntia, toka ilta tunti, samoin kolmas ilta meni tunnin taistelulla. Yöllä sai muutaman kerran olla taluttelemassa Peikkoa takaisin sänkyyn.
 Neljäntenä iltana olinkin lenkillä ja isi vei.. laittoi sänkyyn, rupatteli hetken ja sinne jäi. 15min ja Peikko oli unessa.

Miksi Peikko ei jää nukkumaan kun minä hänet sänkyyn vien? Vahtii luomien alta ja jos hievahdankaan, kajahtaa ÄITE!!!!
Tätä perheen kesken tuumailtiin ja tultiin siihen lopputulokseen, että Peikko ei halua olla minusta hetkeäkään erossa. (tai sitten se vaan vedättää mun herkkäuskoisuuttani ja hellämielisyyttäni).

Tänään pääsinkin koettelemaan "onneani" nukutuksessa, isäntä lähti katsomaan jääkiekkoa.
Peikko sänkyyn ja kerroin hänelle huomisesta päivästä, mitä kaikkea tehdään yhdessä, mitä tuleva viikonloppu tuo tullessaan. Ja sinne jäi!

Kun vein Keijun tuntia myöhemmin nukkumaan, leijaili Peikon sängyn vieressä peikkomainen haju. Kuinkas tästä selvittäisi? Vaihdoin vaipan, Peikko kurkisteli luomien alta ja huokasi "äite" ja jatkoi nukkumista.

Onko Peikon koiranuniset yöt vihdoin takana. Turvallisuus on hiipinyt pikkuhiljaa Peikon mieleen, Ei tarvinnut kauhuissaan herätä kesken unien, peläten, että Äiti olisi kadonnut.

10 päivää vaille 10kk ja Peikko nukkuu rauhallista pikkuPojan unta.

Häntä tiukasti solmittuna meidän perheen häntien umpisolmuun. Se ei enää aukea.