torstai 20. joulukuuta 2012

Joulun Ihme!

Meillä on siis kaksi koiraa. MustiMustalainen iso sekarotuinen ja Pikkuinen Ranskanbulldoggi Liisa.
Kummatkin ihan terveitä, mitään ihmeyksiä ei ole koskaan ollut...

Kunnes..... Viime lauantaina Liisa ilmeisesti liukastui ulkona meuhatessaan. Ja siitä alkoi muutaman päivän painajainen. Selkä pamahti, Lauantai iltana koira parka oli aivan jäykkä. Ystäväni hieroi sen läpi. Kun lihasjumi helpotti, toinen takajalka oli pois pelistä. Sunnuntai aamuna päivystykseen.
Kipupiikkiä, röntgeniä, välilevytyrä. Illaksi kotiin ja aamulla vantaalle magneettikuviin.

Kun sunnuntain ja maanantain välisen yön valvoin peräpäästään halvaantuneen koiran kanssa, olisin ollut valmis lopettamaan sen itse. Oli kauheaa katsottavaa kun takajalat oli lopulta kokonaan pois pelistä.

Maanantaina kun ajelin vantaalle, olin valmistautunut siihen, että rakkaan pikkuystäväni selkään kasvaisi siivet.

Leikkaus olisi ainoa toivo, se oli selvää jo ennen kuvausta. Takapää oli ihan tunnoton ja refleksitkin todella heikot. Kuvauspöydälle ja tekemään päätös, kannattaako edes laikata. Jos leikkaus onnistuisi, olisi 50-50 mahdollisuudet fysioterapian jälkeen siihen että se jotenkin kävelisi. Rutiini leikkaus mutta tilanne jo tosi paha. Kirurgin suora katse sai minut kuitenkin vakuuttuneeksi, että leikataan. Sitten jumpataan. Mennään hierojalle ja akupunktioon. Ei oltu vielä valmiita Liisasta luopumaan.  Riski oli otettava.

Sinne jäi. Itkun sekaisena, yli vuorakauden halvaantuneen koiran kanssa eläneenä. Olin aivan loppu.
Onneksi ei tarvinut lähteä kotiin asti siinä hirveässä lumipöllyssä ja liukkaudessa ajamaan kellahdin siskoni vierashuoneeseen. Illalla nukahtaessani ajattelin siskolleni huutaa, että saisinko jotain verkkarisempaa yöksi päälle... heräsin aamulla niin että olin saanut jalastani toisen sukan pois ja farkun napin auki.  Heräsin puhelimen soittoon. Eläinsairaalasta soitettiin. Liisa käveli, se oli  käynyt jo aamupissalla!
Unihiekat ropisi silmistä! Liisa oli korjattu!

Uskomatonta, ihmeellistä ja kaikkea muuta tuonsuuntaisia sanoja!
Vain varpaat sillä on tunnottomat. Kävelystä ei huomaa mitään ja selässä komea haava.

Ei tarvinnut vielä Liisasta luopua <3

On palveluskoiria, opaskoiria, metsästyskoiria, taistelukoiria, vainukoiria ja on Ranskanbulldoggeja Sielunhoitajia <3

Ja Peikko on asunut meillä tänään vuoden!! Isistä ja Peikosta on tullut kaverit!!

perjantai 14. joulukuuta 2012

Hallittu mieli

Yksi työhöni kuuluva etu on elämäntaitovalmennus. Tänään istun taas valmentajan kanssa neukkarissa ja käytiin läpi sitä miten tyytyväinen olen elämääni. Punnittiin niin Fyysistä, Sosiaalista, Henkistä, Älyllistä ja Emotionaalista tilannetta elämässäni. Sain itseltäni hirveän hyvät arviot.

 Ja taas kerran tajusin sen miten kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos en kävisi salilla rehkimässä, voisinko henkisesti näin hyvin? Jos Älyllinen puoli jää liian vähälle vaikuttaako se Emotionaaliseen hvyinvointiin?

Emotionaalinen kohta kirvoitti ehkä kaikkein mielenkiintoisimman keskustelun valmentajan kanssa.

"Hallittu mieli tuo onnea" lukee vessan seinässä roikkuvassa peilissä. Muistan kun sen siihen kirjotin ja mietin kuinka ihmeessä mieltään voi hallita. Helposti, kun sen oivaltaa. On rauhottavaa ja tasapainoista, kun itse päättää kuinka reagoi tilanteisiin. Ja joskus kun läikkyy, eikä toimi niin kauhean tasapainoisesti. Tiedostaa sen ja pyrkii pois hallitsemattomasta tunnetilasta.

Kaikki on kiinni tahdosta. Miten tahdon toimia tilanteissa. Minä itse määrään. Tahdonko nauraa niin kovaa että viereisen konttorin asiakkaat katsoo ihmeissään? Tahdon.  Tahdonko huutaa ja rähjätä kun olen vihainen? En. Tahdonko surra asioita joille en mahda mitään? en. Tahdonko rakastaa haastavaa lasta? Tahdon. Tahdonko loukkaantua jos hänen biologinen vanhempi haluaisi minua jotenkin loukata? En. Otanko henkilökohtaisesti maailman vääryydet? En. Tahdonko iloita toisen onnesta? Tahdon!

Lista on loputon. Ihmiset haluavat aina hallita elämäänsä. Jotenkin. Ja kuitenkaan mihinkään muuhun ei voi vaikuttaa kun itseensä. Vain oman itsensä voi hallita. Ja se pitää muistaa, että tunteiden kahlitseminen on eri asia kun niiden hallitseminen. Mitään tunnetta ei saa kahlita sisälleen möykyksi, pitää vaan näyttää sille oikea kanava tulla ulos.

Rikotulla lapsella on usein vaikeuksia tunnistaa omia, ja toisten tunnetiloja. Lapsi saattaa tunnistaa oman raivoamisen suruksi ja nurkassa kyhjöttämisen vihaksi. Meidän sijaisvanhempien tahtävä on antaa tunteille oikeat nimet. Se tarkoittaa jatkuvaa tunteiden sanottamista. ja olen huomannut, että mitä enemmän omia tunteita sanottaa, sen helpompi on niitä hallita. Liekö siinäkin oman tunteensa tiedostaminen on se juttu.

20.12.2012 on Peikko asunut meillä vuoden. Kuinka paljon hän onkaan meidän perheelle opettanut! Hän on tuonut mukanaan kaaoksen, mutta myös tyyneyden. Kaikki tunteet on laajentunut valtavasti. Ja missä ollaankaan taas vuoden päästä, :)
Nöyränä ja elämälle kiitollisena sitä kohti taaperran!

tiistai 4. joulukuuta 2012

the other side

Kuvittele olevasi ihminen. Ihminen joka on ihan pihalla, pihalle syntynyt, pihalla kasvanut ja pihalle jäänyt.
Alkoholistiperheen tytär, huostaanotettu, nuoruuden laitoksessa kasvanut. Viikonloput ja lomat kotona. Kodissa, jossa osattiin hakata niin, ettei jää jälkiä, käytettiin hyväksi tai sitten jätettiin täysin huomiotta.
Jotenkin kuitenkin selvisit aikuisuuteen, muistoksi jäi kuitenkin masennusta, omia päihdeongelmia, työttömyyttä. Paikkasi on yhteiskunnan laitamilla.
Mikään näistä asioista ei estä rakastumasta ja saamasta lapsia...

Arki oli haastavaa lapsen kanssa, pahoipitelevä alkoholisti-isä on paikalla aina joskus. Olet saanut itsesi kuitenkin kasattua. Olet vauvan kanssa tukitoimien piirissä. Mutta kuitenkaan se kaikki mitä annat, ei riitä. Kun lapsi otetaan huostaan, häviää ainoa hyvä asia elämästäsi ja vanha masennus yrittää vyöryä yli. Arjen hallinta katoaa, ehkä hieman lisää päihteitä, pillereitä.
Huostaanotto muuttuu pitkäaikaiseksi, koska elämäsi menee syöksykierteellä alaspäin, sinulla ei ole voimia, eikä taitoja nousta ylös.

Sijaisperheen etsintä alkaa, koska kuitenkin ymmärrät, että lapsen paikka ei ole laitoksessa. Sinulle puhutaan yhteisestä vanhemmuudesta. Siitä kuinka säilyt lapsen elämässä ja teidän suhdetta tuetaan kaikin keinoin.
Olethan kuitenkin lapsen äiti. Lapsi on elämäsi kaunein asia. Upeinta mitä olet saanut aikaiseksi.
Sinulle kerrotaan, että perhe on löytynyt. Saat kutsun palaveriin jossa tapaat tulevat sijaisvanhemmat.
Jännittynyt tapaaminen, jossa annetaan sinun lapsesi ventovieraille.

Olet käynyt keskusteluja sossujen kanssa, he ovat kertoneet kuinka lapsesi kehitys on jäänyt ikäisistään jälkeen kaiken tapahtuneen jälkeen, vaikka olet tehnyt parhaasi, olet satuttanut lastasi. Et ole ymmärtänyt, että jo väkivallan näkeminen rikkoo lapsen mieltä. Kuinka kiintymisen kehityksessä on puutteita,  puhutaan oudoilla sanoilla. Tarvitaan terapiaa. Ja uudet vanhemmat...

Sovitaan tapaamisista ja sinulle annetaan papereita, varataan aikoja, klinikalle, sossuun, tapaamisia, soittoaikoja. Kaikki on ihan sekavaa, koska isoimpana asiana mielessäsi on vain se, että nuo vieraat ihmiset ottavat lapsesi.

Koska jo aamulla sängystä ylös nouseminen tuottaa hankaluuksia, kuinka kukaan voi odottaa, että jokainen kirjattu aika muistuu ajallaan mieleen?

Kuten varmaan arvasitte, keksin tuon tarinan. Mutta se voisi olla totta... Mistä antaa jos ei ole mitä antaa?
Näiden ihmisten elämä ei ole helppoa, he eivät tahallaan jätä tulematta tapaamisiin, tai unohda soittaa soittoaikoina. He ovat kuin lapsia, koska usein päihteiden käyttö on alkanut nuorena ja silloin ei henkistä kehitystä kauheasti tapahdu kun ollaan sekasin.

Syy tähän kirjotukseen on jokun sossun neuvo olla vastaamatta mitään, jos vanhemmat unohtaa soittaa sovittuna soittoaikana ja yrittävät soittaa myöhemmin. Mikä oikeuttaa meidät sijaisvanhemmat unohtamaan käytöstavat kun puhutaan bioista. Olkoon sitten kuinka hullu, alkoholisti, nisti tai ihan mitä vaan. On hän silti ihminen. Ja ansaitsee inhimillisen kohtelun.
Mielesäni on vaan yksinkertaisti kohteliasta vastata, vaikka vain viestillä, että "olen pahoillani kun soittoaika meni. En voi luvata uutta soittoaikaa, koska ei ole sossun lupaa. Soita hänelle ja kysy voiko sopia toisen ajan.  Kerron Lapselle terveisesi." Viileän kohtelias virastovastaus. Ja jos tulee haukkuja, niin mikä estää vastaamasta silti kohteliaasti. Taitolaji ;)
Tekstiviestiä ehtii miettiä, sanotut sanat saattaa satuttaa enemmän, jos ei ehdi miettiä sanomaansa.

Kuvittele tuon tarinan äidin itsesyytösten määrää, jos hänelle ei edes vastata. Vihan ja raivon tunnetta. Kyse on kuitenkin hänen lapsesta.

Niin usein kuulee, että biojen kanssa ei tule toimeen. Mutta jos meidät ohjataan käyttäytmään epäkohteliaasti jo viranomaisten puolelta. Niin ei kai muuta voi odottaa. Biojen kanssa pitää olla tiukkana ja pitää kiinni sovitusta. Totta, se lukee jo sopimuksessakin, että sossu määrää. Mutta . . . . . . . .  . . . . . .   . . . .

Oppii biokin olemaan soittamatta, jos hänelle ei vastata. Mutta luoko se luottamuksellisia välejä, tukeeko yhteistä vanhemmuutta?


maanantai 3. joulukuuta 2012

Tunnustuksia


Rakastettava tunnustus

Sain tunnustukset:

      http://tapahtuitarkoituksella.blogspot.fi/  blogin Nuhaiselta 

           ja http://villabohemian.blogspot.fi/ Hannalta Suurkiitokset!


Photobucket

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös 
   tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon tarkoituksena on 
    saada huomio blogeille, joissa on alle 200 lukijaa.

1) Kiitä antajaa ja ja linkitä bloggaaja, 
joka antoi haasteen sinulle.

2) Valitse viisi (5) blogia, joissa 
   on alle 200 lukijaa ja kerro heille jättämällä kommentti 
                                            heidän blogiinsa.

3) Toivon, että annat eteenpäin viidelle seuraavalle 
             suosikkiblogillesi tämän.

ja sitten minun suosikkini.....

  1. http://kauppakauppala.blogspot.fi/   Ystäväni joka "ei osaa tehdä mitään" :D
  2. http://maira-maria.blogspot.fi/ Tarina jota luen, tehden samalla mielikuvitusmatkaa Keijun tulevaisuuteen.
  3. http://pikkuhimpulat.blogspot.fi/ Äiti ja adoptoidut pojat. Niin usein puntaroimme samojen asioiden äärellä, että ihan naurattaa :D
  4. http://pikkuhimpulat.blogspot.fi/ Vanhan talon matka entistä ehommaksi!!
  5. http://koirakorjaaja.blogspot.fi/  jokaisen koiranomistajan kannattaisi koirakorjaajaan tutustua!

Ja nyt sit nukkumaan... rivit hyppii mutta eiköhän tästä selvää saa:D
Hirmuinen päänsärky... kävin viemässä ystäväni kanssa tänään kynttilän
niiden kolmen tulipalossa kuolleen koiran muistolle... Ja vinkulelun
uudelle tulokaalle, ystäväni uuteen kotiin, joka on jo tulossa, siis
koti ja koira :)

Ihailtava ja Uskomattoman rohkea nainen on tuo ystäväni!!!