sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Paluu Helmikuuhun

Ensimmäisenä haluan sanoa, että helmikuu on minulle kuukausista SE, jolloin voisin mennä komeroon istumaan ja kuolla pois. Eli en vaan enää jaksa talvea, ja se vaan jatkuu ja jatkuu...
Mä haluan kevään ja kesän. Maaliskuussa alkaa jo helpottamaan, huhtikuussa herään henkiin!
Tämä pohjustus tulevalle kirjotukselle jota kirjottelen keskellä kammottavaa Helmikuuta.

Ja jos olette ihmetellyt hiljaisuutta Metsärannassa. Täällä on vähän tilanne päällä ja isäntä ei halua, että siitä kerrotaan kellekkään. Siitä johtuen julkaisen tän sit joskus... toivottavasti silloin on jo parempi fiilis, ja mua naurattaa tää mitä nyt tähän kirjotan.

Pari päivää sitten, tarkemmin ystävänpäivänä,  tein testin ja kyllä, nyt olen raskaana. Voi paska. Tai joo.. no onpa ihanaa, eikö niin pidä nyt tuntea? No en tunne. Ahdistaa. Juuri kun Peikon kanssa elämä on alkanut sujumaan, ilman mitään normaalista poikkeavia kommervenkkejä ja Peikko " Akalaa Isiä!!" Peikko ja Keiju leikkii keskenään piiiitkiä aikoja ja kaikki on hyvin. Palaset on loksahtanut paikoilleen ja  elämä on helppoa, vaivatonta.

Siksikö tämä tuntuu vaan katastrofilta? Olla raskaana, meille tulee vauva. Kaikki alkaa taas alusta. Yövalvomiset, syöttämiset, vaipparuljanssi, mä en vaan jaksais....

Keiju ja Peikko oli ne jotka halusin, uuden tulokkaan vaan saan. Tai oonhan mä sitä toivonnut, mutta oonko toivonnut vaan siksi kun niin pitää ajatella... aika voimaton olo.

Miksi nyt ei oo kukaan kyselemässä osaanko ja onko minusta tähän?

Miksi just nyt, olisin voinut haluta elää vähän kauemmin tätä vaivatonta vaihetta elämässä. Tai toisaalta, onhan tässä muutama kuukaus aikaa nauttia, ennen kun Tähti taivaalta tipahtaa.

Onko mun fiilikset näin kamalat, koska olen sittenkin haudannut biologisen lapsen niiiiiin syvälle mieleen. On käyty valmennuksissa häntä hyvästelemässä.. Miksi sitten ostin muutama viikko sitten kesämekon ja sanoin myyjälle " Voin sitten tätä pitää kesällä kun olen raskaana!" Eli siis tiesin.... ja äitini kanssa joulun huitukoissa juteltiin vauvasta. "Keiju on sitten koulussa ja Peikkokin täyttää kolme."

Mä niin odotan maaliskuuta ja sitä onnen tunnetta minkä raskaus tuo tullessaan. Nyt en ihan vielä siihen kykene...

Pitäiskö tehdä abortti... vai antaa tää adoptioon.. Sais ainakin perheen joka rakastaa.. (hihihihihi, jaksan sentään vieläkin vitsailla :D )

Oonhan mä aina tiennyt, että tämäkin päivä koittaa. Onneksi olen myös tiennyt, että voitan joskus lotossa. Palkkaan sitten Nannyn ;)  Vapaamuotoisia työhakemuksia otetaan vastaan. En kyl tiedä milloin siinä lotossa voitan, eli työn alkamisaika ei ole vielä tiedossa. Mutta niin on mukava kolmelapsinen perhe ja pääsee mukaan myös matkustelemaan ;)

Kuukauden päästä oon jo vähän iloisempi, lupaan :D



19.2. Noin, nyt on järkytys laantunut ja pääsin tänään salillekkin. En vielä ihan kauhean innoissani ole, mutta jo itkua silmään laittoi ajatus, että mahassani on vauva. Ja jos nyt tulisi keskenmeno, minua harmittaisi. Siellä se tähti on, herneen kokoisena.
Ei sinne venäjälle komeetta tippunut, se on meidän tähti, joka tippui. Sen verran iso ihme tää tilanne on, että ei ihan tavallinen tähdenlento riittänyt, piti laittaa komeetta :D

27.2. Maha alkaa kasvamaan ja tekisi mieli huutaa kaikille, että MÄ OON RASKAANA!!! Meille tulee vauva <3 Eli alun järkytys on vaihtunut varovaiseen onneen ja riemuun.. Nyt vaan alkaa mahan koosta päätellen epäilyttämään, että niitä on 2... se se vasta olisikin :D  Perjantaina on ensimmäinen neuvola. Isäntäkään ei enää huokaile ahdistuneesti, vaan katselee nettiautosta isompaa autoa :)

28.3 Ultrassa käyty. Viimeisetkin kammottavast ajatukset hävisi utrakuvan myötä. Täydellinen pieni ihminen siellä räpisteli. Vihdoin olen totaalisen onnellinen. Meille tulee kolmas lapsi. Erikoista on se että kun minulta on kysytty pelottaako raskaus ja synnytys, niin mietin, että miksi... tämähän on jo kolmas lapseni?!? Ihmisen mieli on ihmeellinen :D

31.3 Jospa tänään postaisin tän tekstin. Luin sen läpi, ja totta tosiaan vähän jopa jo nauratti. Oliko alun shokki niin valtava koska Keiju ja Peikko tuli muutaman päivän varoitusajalla? Luultiinko me että viikon sisään se vauva on täällä huutamassa? Ilmeisesti. Nyt alkaa mieli rauhottua ja ymmärtää sen, että kyllä me jaketaan. Ja en voi edes ajatella vauvaa, kun alkaa itkettämään, onnesta <3 (ja oon sopinut vauvan kanssa, että kerran yössä herätään. Ei huueta!!)

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Tähti

Tähti katseli taivaalla perhettä, sen perheen lasten leikkiä ja riemua. Perhettä missä on kaikki ihmiset paikoillaan, heillä oli hyvä olla keskenään. Koirat juoksenteli lasten kanssa pihalla. Hän halusi alas, heidän luokse...

Keijuhan on toivonut siskoa ja Peikko haluaa hoitaa kaikkia vauvoja.. Olisiko nyt minun aika, ajatteli tähti.

Yhtenä iltana se irrotautui paikaltaan ja hyppäsi.

Mihin se päätyikään....

12+6

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Tylsäää!!!! Mutta ihanaa :)

Peikko on ihana! Kiltti ja reipas poika. Hän odottaa että isi tulee töistä ja kovasti harmittaa jos isi jonnekkin lähtee ilman häntä. Kun isi hakee hoidosta, Peikko juoksee syliin ja moiskauttaa suukon.

Isin kaveri!! Isi kuulemma "Akalaa nenää ja vaapaita!" Miten onkaan miesten mukava vierekkäin sohvalla istua ja piereskellä (voi huumoripläjäys ja naurun kätkätys).

Keijua Peikko odottaa hartaasti, jos Keiju jossain on. Ja kun ovi kolahtaa, niin lapset ryntää leikkimään "Mennään omaan keetaan!!!" Eli menevät yläkertaan leikkimään.

Onkohan tää elämä käynyt jo tylsäksi, kun ei ole tännekkään tullut kirjoiteltua tulen palavia mietteitä.......

Pitää varmaan keksiä jonkunnäköinen projekti.. Ehkä olen sen jo aloitellut... ;)

Hihihihihihh :D