torstai 24. lokakuuta 2013

Miltä tuntuu?

Voisin vaihtaa perheeni siihen ihanaan hoitajaan joka sairaalassa mua hoiti... Olla vaan ja käpertyä Tissiposken kanssa sumuun. Haistella sitä ja hoitaa.. ..

Lauantaiyönä leikkauspöydällä maatessani sain kokea taas jotain järisyttävää. Pieni kapalo, josta tarkat silmät minua katsoivat leijui pääni yläpuolella. "näyttääkö se ihmiseltä?" oli minun SUURI kysymykseni.. Näytti se, jopa lääkärin mielestä. Erikonen huoli...

Voiko ihminen kiitollisempi olla... Tämä tunne on SUURI ja erilainen... kuinka helppoa voikaan olla rakastua lapseen. Tunne on jotain ihan muuta kun silloin kun Keijun sain syliini tai kun Peikkoa meille muutti. Mutta niin oli nekin. Jotain aivan yhtä valtavia tunteita ja niin erilaisia.

Nyt ympärilläni leijuu sumu, usva. Sen sisällä ollaan vain minä ja Tissiposki. joku välillä tulee puhkasemaan tuon sumun, tuulen vire hajottaa sumua ja näen selvemmin ympärilleni. Ensin se ahdisti. Ärsyynnyin, jos joku yritti hälventää sumua ympäriltäni.
Sumu hälvenee hetki hetkeltä enkä oikeasti halua perhettäni vaihtaa...

Keijuun rakastuminen vaati hieman enemmän, mutta vain siksi, että ympäristö kyseenalaisti rakastumisen "vieraaseen" lapseen. Jouduin miettimään itsestään selvää asiaa. Haistakoot paskan kaikki ne, jotka epäilee, että vierasta lasta ei voi rakastaa, jotka epäili, että en Keijua rakastaisi "niin kuin omaa". Anteeksi Keiju, että olen joskus epäillyt tunteitteni aitoutta. Maailman ihanin pieni tyttö. Nyt tiedän että rakastin sinua alusta asti "kuin omaa" (nyt en nää enää kirjottaa kun itken niin kovaa) Mitä tästä opin... ÄLÄ KOSKAAN EPÄILE OMIA TUNTEITASI!!! vaikka kuka sanoisi mitä...

Entäs pikkuinen Peikko. Minä en ole ollut antamassa hänelle tätä... sumua.. usvan sisällä olemista... Onko hän saanut sitä koskaan. Miten sen voi korvata.  Pieni Peikko, jokainen lapsi tämän tarvitsisi... Kuinka voi rakastua lapseen joka taistelee sitä vastaan. Kaikilla voimillaan. Jonka sumu on puhallettu pois hurrikaanin voimalla.  Ei helposti, mutta kun saa sen ensimmäisen hetken pitää sylissä ilman ilmaa halkovaa huutoa ja kasvoja repiviä kynsiä. Kun lapsi juoksee syliin hakemaan lohtua. Kun siltä saa ensimmäisen halauksen, suukon. Kun se samainen lapsi sanoo rakastavansa. Siihen rakkauteen kasvaa. Se vaatii ihan hirveästi. Joskus se tuntuu raastavan sielun pieneksi silpuksi, kunnes se taas lempeästi taputellaan kasaan. Ja joka kerta se on vahvempi ja vahvempi. Erilainen, toki, mutta silti yhtä vahva.

Rakkaus tätä uutta kohtaan on aivan erilasta, se ei vaadi mitään. Se päästää minut helpolla. Se vaan ON.

Nyt minulla on kolme lasta, jokaista kohtaan tuntema rakkaus on murskaavan voimakas, Ja miten helpottavaa on tajuta, että jokaista kohtaan tunteet on yhtä vahvoja, vaikkakin aivan erilaisia. Nyt ei tarvitse enää miettiä, nyt mä tiedän.

Nöyryys ja kiitollisuus elämää kohtaan on...... ei edes löydy sanaa kuvaamaan tämän hetkisiä tunnelmiani.

Elämä on  :) ja minä tällä hetkellä ehkä maailman onnellisin KOLMEN lapsen äiti <3



tiistai 22. lokakuuta 2013

Akvaariorakkautta

Siellä se nukkuu. Sairaalan akvaariokärryssä. Pikkuinen poika. PrinssiUljas, keisarillisen esiintulon itselleen vaatinut. Eli lauantaina Uljaan nimipäivänä näki kuutamon pieni pikkuveli. Peikon mielestä se näyttää Perunalta ja Keijua vaan hymyilyttää <3

Paljon ajatuksia on biologisen lapsen syntymä herättänyt. Kunhan pääsen kotiin, niin päästelen ne tänne :)

Ihana vauva, ihana isoveli ja ihana isosisko. Puhelinnumeronikin oli tänään voittanut 2 miljoonaa puntaa. En voisi onnellisempi olla!!!

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Tämän päivän tuumailuja

Odottavan aika on pitkä... huoh... mun tämän elämän yksi suurimpia oppiläksyjä on kärsivällisyys. Mä olen odottanut lukemattomia asioita, kauan. Tätä lasta kuitenkin kauiten ja nyt muka pari viikkoa on ihan mahdotonta. No jos on 20 vuotta odottanut, niin kyllä per**** sentään pitää vielä pystyä odottamaan rauhassa!! Eikä käydä nyt loppumetreillä hermoilemaan!! Jaksaa Jaksaaaaaaaaaa :)

Olo alkaa olemaan kieltämättä aika tukala. 13kg näillä polvilla lisäpainoa on jo ihan liikaa!! Maha on mahtava :D





Kyykkyyn ylös ja alas ja taivu sinne ja tänne.. eli tapetit on vaihdettu kahteen huoneeseen, tänään naputeltiin viimeiset listat paikoilleen. Hyvin sujuu tuonkin mahan kanssa :D

Keiju on oppinut lukemaan ja kirjoittamaan!! Kirjeitä tupsahtelee esiin vähän sieltä sun täältä. Viimeisimmässä luki "Äitionläski. Koskaseonraskana." Ihan sama mitä kirjottaa kunhan kirjottaa. Isänsä kanssa kirjeenvaihtoa sohvan nurkasta toiseen. Viimeksi keskustelun aiheena oli oma pieni koiranpentu. Keiju semmoisen haluaa ja voitte vaan arvata haluaako isi :D

Mitäs Peikolle kuuluu. No hyvää, niin kauan kun vauva syntyy..... Peikko on niin mustasukkanen minusta, että oksat pois! Kenestäkään muusta ei tykkää kun äitistä. Ei oo kenenkään muun kaveri. Aamulla kukaan muu ei saa olla äidin kainalossa. Kovasti peikolle olen yrittänyt kertoa, että kohta siinä on aamuisin vauva syömässä niin Peikko vaan sanoo "Niin Ihana Vauva!" Voi laps parkaa, kun totuus iskee... ja voi minua parkaa... ja sitä vauvaa...

No kyllä se siitä joskus taas helpottaa :) mutta milloin... toivottavasti ennen murrosikää olisi edes muutama rauhallinen päivä. 

Äitini kanssa puhuttiin minun hurjasta murrosiästä. Hän kertoi, että oli todella lähellä, että emme olleet lastensuojelun asiakkaita. Hän puntaroi muutaman vuoden päivittäin, pitäisikö minusta tehdä lastensuojeluilmoitus. Onneksi ei tehnyt... papatti ja paasasi. Kävimme myös kirjeenvaihtoa, ja muistan kuinka ne kirjeet kyllä porautui sielujen sopukoihin, vaikka ei ehkä siltä näyttänyt. Äitini sanoi, että hänestä tuntui kuin nekin olisi valunut kuin vesi hanhen selästä. Minä siihen vastasin ehkä elämäni viisaimmilla sanoilla, "ehkä valui, mutta sen veden päällä tämä hanhi ui."

Papattakaa lapsillenne, opettakaa, neuvokaa, näyttäkää, korjatkaa, ihan mitä vaan. Ammentakaa hanhelle vettä missä se voi kunnolla uida, että ei räpylät raavi pohjaa <3