keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Väliaikatiedote Metsärannasta

Kiitos kaikille onnitteluista! Vauvanen on huomenna jo 2kk! Uskomatonta.

Meidän arki sujuu vauhdikkaasti. Vauva on onneksi hyvin helppo tyyppi, syö, nukkuu, höpöttää ja naureskelee. Osaa se onneksi vähän itkeäkin ;) Kyllä se on oikea onnenmies! "Äiti miten ihana vauva sun mahasta tulikaan!" Sanoo Peikko lähes jokapäivä. Aamulla ensimmäisenä pitää vauvalle antaa suukot. Sisko kantelee ja höpöttää vauvan kanssa ja vauva nauraa. Vauva on sisarusten mielestä ihana, minä en sitten niinkään.... mustasukkaisuus kohdistetaan minuun. "Sulla ei oo enää aikaa mulle!! Kaikki ilo on kadonnut mun elämästä!!!" Keijulla ottaa ehkä kaikkein koviten tää uusi tilanne... kun on koulussakin käytävä ja äiti ryökäle vaan kotona poikien kanssa.

En olisi 7 vuotta sitten joulupäivänä tyttöjen kanssa pyöreän pöydän ympärillä horistessa uskonut, että kohta mulla olisi suurperhe.... taidettiin siinä se pöydän äärellä kyyneleitäkin vuodattaa asian tiimoilta. Keiju olikin jo olemassa, mutta ei vielä kuukauden päästä tapahtuvasta äitiydestä ollut hajuakaan.

Vauvan myötä Peikko heräsi kyselemään kenen mahasta onkaan tullut... Kyselee minulta syvälle silmiin katsoen "olinhan sinun mahassa" mummi onkin sitten seuraava vaihtoehto.
On pienen niin vaikea tätä tilannetta ymmärtää... Peikko myös kutsuu minua välillä omalla sukunimellään...  Mutt meidän perheessä muilla on eri sukunimi. Onneksi Musti suostuu ilomielin Peikon kanssa saman nimisiksi :D

"Onko tämä talo meidän yhteinen?" No tietenkin! "Jeeee! Meillä on mahtava talo!!!!!"  Eli Peikko miettii tarkasti asioita ja sitä kuinka me kuulutaan yhteen, vaikka nimet onkin eri. "Kun mä olin ensin vauva ja sitten me nähtiin ja sitten musta tuli **** ja sitten mä tykkään susta!!!!" Voi rakas :D juuri niin :D Ja joku pitää lapsia tyhminä!!!!

Arkea pyörittäessä meinaan välillä itse kadota. Aina joku muu menee minun edelle. On ajateltava kolmea ihmistä ennen itseä, ja se tuntuu välillä hieman rankalta. Nytkin kuin ihmeen kaupalla pojat nukkuu... siis molemmat!!!!
Muutama päivä sitten sain itselleni hetken, pääsin yksin saunaan!! Ja kappas sieltä ei tullut enää löylyä.... siellä istuin lauteilla ja itkeä vollotin, kunnes käänsin kiukaaseen lisää lämpöä ja saunoin. Isännälle kun tätä kerroin niin jo nauratti :)

Sektiohaava alkaa paranemaan, vauvanen on pari kertaa suostunut juomaan pullosta. Taidan kohta päästä taas salille ja JUOKSEMAAN!!!!!! Aamupäivän kävelyt Peikon, vaunujen ja koirien kanssa ei ole ihan rentouttavimmasta päästä.... onneksi Musti reippaana poikana astuu mukaan hommiin. Sille on omat valjaat ja aisat. Peikko pääsee tyylikkäällä kyydillä. Musti ihana ei tarvitse edes hihnaa kun se on niin tärkeässä hommassa ♡

Kaikenkaikkiaan olen selvinnyt helpommalla kun kuvittelin. Huima vuosi takana. Keijusta on tullut reipas koululainen, Peikko on kuin kuka tahansa 3v poika, kiltti pieni tissiposki tuhisee menossa mukana. Isännän koulu loppusuoralla. Minä kotirottana, onnellisena semmoisena.

Ei haittaa pimeys! Elämänilon tuoma sisäinen lamppuni valaisee mukavasti! Välillä jos vähän vituttaa, niin se lamppu ei siitä hirveästi himmene ♡